Keisari on täällä taas teidän iloksi :)!
Jos näin suomalaisittain oltaisiin teeman mukaisia, niin varmaan minun pitäisi kirjoittaa syysmasennuksesta ja miten perseestä täällä Suomessa onkaan kun hirvee keli,kaamos, sataa, on pimeetä ja saamarin synkkää..Niihän se välil on, mutta mutta..Ei, fiilis ei ole yhtään semmoinen, onneksi! Vuosi sitten olin aivan masentunut, ette edes tiedä kuinka paljon..En siitä hirveen monelle tosissani kertonut, paitsi ammattilaiselle jonka luona kävin puolen vuoden ajan ja päässä pyöri todella synkkiä ajatuksia. Mikä siis muuttui? Loppujen lopuksi ei paljon paskaakaan mutta samalla tosi paljon. Yksinkertaisesti rupesin kuuntelemaan itteäni enemmän,istumalla rauhassa ilman paniikkia, miettimässä tilannetta ja samalla analysoimalla onko muka kaikki niin huonosti kuin kuvittelin? Rupesin harjoittelemaan omien tunteiden hallitsemista entistä enemmän ja mille tunteelle annan milloinkin vallan olemaan vallassa. Ja arvatkaa mitä, se rupes onnistumaan, perkule, ei se ole sen vaikeempaa kuin se, että ymmärrät sen tilanteen olevan juuri sun päätettävissä millä fiiliksillä jatkat jostakin tapahtuneesta eteenpäin! Tämä viimeinen vuosi on ollut mulle todella suurta kasvamisen aikaa kaikkineen suruineen. Samalla olen tajunnut sen, että kieltämällä sen lapsellisen hulluuden itsestäni mistä joiltain nousevat karvat pystyyn, niin en voita mitään vaan se saa olla osa minua nyt ja aina, se tuo minulle sen hyvän olon tunteen, onnellisuuden, niin miksi siis kieltäisin sen itseltäni pois jos joku ei siitä tykkää?
Olen siis oppinut tosi paljon kuuntelemaan omaa kehoani ja mieltä, jotenka osaan tehdä diilejä omien tunteitteni kanssa, osaan joustaa ja osaan sanoa ei. Tämän yhtälön nimi on oman mielen harmonia. Harmonia on kaiken aa ja oo tässä hullussa maailmassa, missä on niin paljon eriarvoisuutta. Ja siis en sano että olen täysin löytänyt oman harmonian, vaan olen nyt päässyt yhteistyöhön oman kehon ja mielen kanssa, se on mulle tärkeintä.
Nyt minulla on toinen ongelma, mikä kohtasi minut ja mihin en ennen syventynyt on vanhuus ja sitä kautta kuolema. Ennen sitä eli vaan eikä miettinyt sitä, että se kuolema on siellä odottamassa sua. Jotenkin sitä vaan mietti, että noh, sitä vaan hävii maailmasta ja thas it, fuck that! Ei, ei se aina ookkaan niin helppoa. Sen olen saanut nähdä oman vaarin ja mummon kautta, jotka molemmat joutuivat tosi paljon kärsimään viimeisen vuoden aikana ennen kuolemaansa ja sitäkin enemmän läheiset ihmiset jotka näki miten ne kärsi ja sitä kautta itsekkin kärsi vielä enemmän heidän takiaan.. Tämän sain itsekkin nähdä ja tuntea. Voin sanoa, olen ollut siitä järkyttynyt miten raaka elämä onkaan, miten paljon se antaa hyvää, mutta miten paljon se antaa ihmisten kärsiä, järkyttävää..Ja nyt itsekkin olen tajunnut sen vanhan sanonnan kaikessa julmassa yksinkertaisuudessaan, ”Älä toivo helppoa ja hyvää elämää, vaan toivo helppoa ja hyvää kuolemaa”. Tosiaan minulta poistui tänä vuonna puolen vuoden sisällä molemmat rakkaat vaari ja mummo, jotka oli todella tärekitä ja läheisiä minulle. Nämä kaikki kokemukset tämän vuoden aikana ovat saaneet niin niin paljon erilaisia tunteita sisälläni, että ette voi edes kuvitella. Olen silti tästä vuodesta todella kiitollinen itselleni, että olen sen kaiken kestänyt ja osaannut käsitellä asiat suhteellisen hyvin. Voisin olla todella paljon syvemmissä vesissä kaiken tämän jälkeen. Ihminen on itselleen voittaja kun oppii hallitsemaan omat tunteensa ja antaa jokaiselle tunteelleen myös mahdollisuuden olla osa itseään tukehtuttamatta sitä.
Se miksi nyt tällei vähän avaudun, on se, että halusin vähäsen avata omaa mieltäni sisältä, mutta vain pikkuisen, koska ei sitä yhdessä blogissa kerrota vaan tähän tarvitaan kirjan kirjoitus! Kyllä, luitte oikein, haluaisin kirjoittaa KIRJAN elämästäni! Olen sivusta nyt seurannut kun monet julkaisee kirjan elämästään, Makwanit, Ex Gangsterit, Karalahdet sun muut..Tiedän itsekkin sen, että elämäni ja ajatukseni sisältä ovat niin niin täynnä semmoista, mistä saisi niin tajunnan räjäyttävän kirjan, ettei mitään rajaa, eikä ythään kalpenisi muiden rinnalla! Tiedän myös sen, että se auttaa niin paljon muitakin ihmisiä jotka painivat samanlaisessa tilanteessa kuin minä aikoinaan! Mutta, tiedän että vielä ihan ei ole sen aika, mutta jossain vaiheessa on. Milloinka se aika on varmaan mietitte? No sen tuntee kyllä sisällään ja on täysin sinut kaken itsensä kanssa, sekä tuntee saavuttaneen ihmisenä kaiken sen tärkeimmän mitä on halunnut. Sen jälkeen ihminen yleensä haluaa jakaa tarinansa ja kertoa muille rehellisen tarinansa, pelkäämättä tai häpeämättä mitään. Tämä on samalla pieni vinkki kustantajille/kirjojen kirjoittajille päin yms. että olen valmis tulevaisuudessa yhteistyöhön, koska ammattilaisen apua tulen tarvitsemaan kirjan kirjoittamisessa, jotta siitä saadaan mahdollisimman kompatki paketti.
Palataan noihin sitten kun ajankohtaisempaa, mutta nyt vielä yksi asia..
Loppuun vielä siis haluaisin suuresti toivottaa Onnea Suomen upealle presidenttiparille siitä, että heille on tulossa vauva <3! Kun alkuun luin uutisen, ajattelin sitä, että onko nyt muka aprillia ja mitä ihmettä? Se miksi tämä uutinen teki aluksi minusta niin hämmentyneen, on tietysti Saulin ikä ja asema, enkä varmaan ole ainut kenelle tämä alkufiilis tuli, mutta sitten kun tajusi sen olevan totta, tuli valtavan ihailun fiilis :)! Tuo on niin rohkeaa Salelta ja Jenniltä, sekä että ei voi muuta kuin nostaa arvon parille hattua! Harva valtion päämies tuossa asemassaan ja iässään enää lähtisi näin isoon hyppyyn elämässään, mutta Sale lähti ja se on kova, pakko sanoa! Entistä enemmän alan diggaa Salesta ja sen tyylistä suhtautua elämään :)!Noh, mitä nyt enempää puhumaan siitä, hurjasti onnea vielä kerran presidenttiparille, hurrraa!!!!
Nyt ei muuta kuin hyvää loppusyksyä kaikille ,palaillaa taas <3!
