Hyvää toiseksi viimeistä päivää vuonna 2015 kaikille teille lukijoille!
Aloitetaan sillä, että olen tosi pahoillani etten kirjoittanut joulublogia ja toivotellut teille hyvät Joulut kuten olin alunperin luvannut viime blogissa. Eikä ollut kyse ettenkö olisi voinut kirjoittaa blogia tai olisi ollut tosi kiire. Ei ollut kyse siitä. Pakko rehellisesti tunnustaa, mulla on ollut aivan jumalattoman heikko olo en tiedä miksi ja järkyttävä mielialanlasku. En itsekkään ymmärrä mistä kaikki tämä tuli yhtäkkiä, vaikkakin kaikki on hyvin.
Todella synkät ajatukset myöskin pyörivät päässä koko Joulun ajan. Luulisi Jouluna olevan iloinen ja muuta, mutta ei. Tähän on monta syytä ja mun ajatusmaailmaa ei moni tajua, enkä edes halua kertoa. Kummiskin ajatuksia on ollut paljon ja miettinyt taas kerran todella paljon tätä mun elämäntarkoitusta. Monien asioiden yhteinen summa mikä saa näin tekemään ja oikeastaan tämä Joulu on sitä kun itselläni ei ketään oikeastaan ole täällä Suomessa ja Venäjän ortodoksina meillä Joulu on 7 tammikuuta, mitä minä en silloinkaan hirveesti vietä kun samana päivänä on synttärit, niin ei sitä osaa oikein keskittyä itse Jouluun.
Tämän takia minulle tämä Katolis-Luterilainen Joulu on omalla tavallaan todella synkkää ja tylsää aikaa, kun ei vaan ole ketään kenen kanssa viettää sitä. Kaikki oman perheensä kanssa. Minulla perhettä ei ole täällä. Tai no faija on, ketä Joulu kiinnostaa ku kilo kiviä, ja se on aina vaan töissä Jouluna. Eli se siitä perhejoulusta mulla Suomessa. Muu suku on Venäjällä. Venäjällä taas 24-26 joulukuuta täys tohina päällä ja duunit ennen uutta vuotta, koska se uusi vuosi on suuri juhla siellä. Siellä lomat alkaa vasta 31 tammikuuta ja kestää siihen 14 tammikuuta saakka, kun tulee vanha uusi vuosi. Eli päätös jäädä tänne Jouluksi on itseltäni tyhmä päätös, koska rupee vaan masentaa itsekseen. Tähän vielä kun yhdistää sairastelun ja heikon olon, niin paketti on valmis, hirvee masennus ja mielialalasku. Näin kävi tänä vuonna taas kerran ja en sitten saanut teille blogia kirjoitettua, koska ei siinä tilassa kiinnostanut tehdä yhtään mitään. Tähän vielä bonarina tapaninpäivän yllätystanssit ja sen tuoma jäätävä krapula.
Nyt sitten kun Joulu onneksi ohi ja päätin kirjoittaa teille vuoden viimeisimmän blogin. Eli lyhyehkö vuosikatsaus 2015. Mitkä asiat mullistivat eniten tätä vuotta? Noh, vuosi on ollut kyllä todella omalaatuinen. Jouduin tekemään todella vaikeita päätöksiä, jotka ovat voineet olla todella ratkaisevia minun elämässä. Fiksuiksi niitä päätöksiä ei välttämättä voi sanoa, mutta ei sitä fiksut päätökset ole aina niitä oikeita päätöksiä. Voidaan sanoa näin, että järki ja tunteet kävivät tänä vuonna todella suurta taistelua minussa. Ja arvatkaapa kuka otti loppujen lopuksi voiton? No tottakai kun itse olen todella tunteellinen ihminen ja elän vahvasti sen voimalla, niin tunteethan sen vei. Suurin osa läheisistä on ollut todella epäileväinen päätökseni suhteen, joka on taas saanut jopa itseäni myös epäilemään päätöstäni. Päätös ei ollut helppo, mutta loppujen lopuksi en ole katunut sitä yhtään!
Avataan siis mistä on kyse. Vuonna 2014 syksyllä aloitin siis tosissani työn kaverini kanssa limujen myynnin. En olisi siihen lähtenyt, mutta luottamus kaveriin ja itseeni oli kova, sekä halusin kokeilla, onko se myyntiala minkä osaan niin hyvin mun juttu loppujen lopuksi. Tätä väänsin melkein vuoden ajan ja sitten kesällä 2015 päätin myös hakea kouluun Heoon laulajalinjalle. Tajusin sen vuoden aikana mitä väänsin toimistolla, että minulle ei riitä pelkkä toimistoduuni tai myyntihomma, haluan jotain enemmän, haluan purkaa sydäntä ja veri vetää taidealalle. Loppujen lopuksi sitten kävi niin loppukesästä, että tuli niin sanotusti seinä eteen ja piti valita kumman parissa jatkan, joko myyntihommia vai sitten kouluu. Tottakai se oli myös monen yhtälöiden summaa, mutta suurimmaksi osaksi silti päätös tuli sydämmestä, ei järjestä. Tajusin vaan sen itsessäni, että en voi elää niin, että pakahdutan minun sisiäisen himoni jotain semmoista kohtaan mistä diggaan ja väännän jotain mistä en saa nautintoa. Päätös oli sinänsä aika vaikea sen takia, että taloudellisesti päätös oli minulle erittäin huono.
No ei siinä muuta auttanut kuin ottaa opintolainaa, jotta pärjää. Ja onhan se ollut aika tiukkaa elämää pitkästä aikaa voin rehellisesti sanoa, kun susta tulee opiskelija. On pankkilainaa, on autolainaa, on luottokorttilainaa, yms yms. Kyllä tässä on ollut hermot monesti aika tiukilla, että hittolainen on tämä opiskelijan elämä kyllä saamarin perseestä kun joutuu elää niin niukasti. Toisaalta sitten kun on rauhassa istunut ja miettinyt, niin tajunnut kuinka hienoa kaikki tämä opiskelu on ollut ja kyllä se on sen arvoista.
Muuten vuosi on ollut kyllä aika värikäs muidenkin asioiden suhteen. Vielä viime vuoden loppupuolella lupailin itelleni, että nyt Antti poika rauhoittuu ainkin viihteen osalta, mutta mites siin sitten kävikään kun kesä tuli :D. Aijai sitä mentiin taas ja lujaa! Ero vaan edellisiin vuosiin on se, että nyt osattiin monesti sanoo jo itse ”Stop nyt riittää” ennen kuin kroppa sanoo sen. Kyllä tää ikä vaan tulee koko ajan esille enemmän ja enemmän, sekä pikkuvaivoja tulee sieltä sun täältä. Pahiten sen huomaa juuri terveyden suhteen, kun tänä vuonna olin hammaslääkärissä lähemmäs ylu puoli vuotta putkeen. Reikiä oli noin 20! Muistan kun lääkäri sanoi mulle loppuvaiheessa naureskellen tossa kesän lopussa kun viimeisiä reikiä paikattiin, niin se oli perjantai-ilta, että ”Sua varmaan frendit ei hirveesti pyytele ulos viikonloppuisin kun sä oot nyt joka viikonloppu puolen vuoden ajan melkein ollut täällä” :D! Onneksi nyt kaikki reijät on saatu kuntoon ja tästä eteenpäin kyllä pidän perempaa huolta hampaistani!
Mitä nyt vielä nopeasti kävisi läpi? No rakkauselämää..siihen voin nykypäivänä sanoa vaan, että ”Mikäs se semmoinen on”? Siitä on aikaa kun on viimeksi rakastanut ja se jo mennyt unholaan mikä se semmoinen tunne on. Ihastumista on ollut ilmassa, mutta se onkin sitten haihtunut yleensä muutaman tapaamisen jälkeen, kun paljastuu ihmisestä, että en saa mitään irti kunnolla. Tarvitsen kummiskin ihmisen kuka on samoilla aallonpituuksilla kanssani, osaa elää palavasti, mutta samalla niin yllätys joka päivä, että säilyy mielenkiinto päivästä toiseen. No yks aihe mistä en voi valittaa on seksi, koska sitä on ollut tänä vuonna enemmän kuin minään muuna vuonna jos nyt nopeasti tällei miettii. En edes muista kuinka monta partneria tässä on ollut kuluneen vuoden aikana, hyh sentääs :D. On kyllä tullut kokeiltua sitä sun toista :D! Noh, siitä ei sen enempää..En jaksa enää edes ajatella parisuhdeasioita yms. sen suuremmin enää..Sydän vie sitten kun on viedäkseen..
Nyt olisi vielä 1000km matkaa Venäjälle auton ratissa hyi helvetti sentään. Noh, pakko mennä äidin luo uudeksi vuodeksi. Jos täällä Suomessa Joulu on perhejuhlaa ja yhdessäolemista, niin siellä on tuo uusi vuosi. Näen muutenkin niin harvoin nykyään äitiäni, koska mummo on niin huonossa kunnossa, ettei häntä oikein voi jättää yksin, eikä äidillä oikein ole muita ketä pyytää. Näin ollen äiti ei pääse luokseni Suomeen kyläilee,eikä muutenkaan reissaa. Rankkaa hänellä on kyllä. Tämän takia tiedän miten iloinen hän on kun me tullaan moikkaa häntä. Se on hänelle suurin lahja ja tämän takia mitään bileet yms. täällä tai muualla ei vie mun rakkaan äidin paikkaa! Kohta nähdään rakas äiti <3!
Oiskohan tää nyt tässä tää böogi? Itekkin tässä luin nopeesti läpi mitä kirjoitin ja onhan tää vuosikatsausblogini aika hanurista ja suurimmaksi osaksi suorittamista jos rehellisiä ollaan :D! Noh, tää on joskus tätä kun on tämmöiset fiilikset mitä nyt ollut viime aikoina..noh, sitä varten uusi mahtava 2016 vuosi on tulossa ja kaikki tulee olemaan enemmän kuin hyvin, eiks niin rakkaat lukijat ;)? Näin me ainakin toivomme aivan täysillä ja teemme sen eteen kaiken mahdollisen, että tuleva vuosi tulee olemaan elämämme tähän asti parhaimpia vuosia :)! Itse olen ainakin sillä kannalla, että ei se huonommaksi ainakaan voi mennä, jos ei mee ite ihan ryssii kunnolla kaikkea! Suunta siis vain ylöspäin ja tavoitteet pilviin! Itse ainakin tässä miettinyt vakavasti jatkoopiskeluja ulkomailla ja selaillut eri vaihtoehtoja esim. Kilroylla. Lähtisin heti ensi sykyllä opiskelee Australiaan tai Uuteen-Seelantiin, mutta kun siellä kaikki opiskelu on maksullista niin tässä joutuu ensin miettimään miten kerää rahaa siihen opiskeluun yms. Tosiaan se ois todella huikeeta asua muualla, oppia uutta kulttuuria, kieliä yms. Ja kun minä en enää mikään pikkupoika ole ja ikää tulee vuosi vuodelta enemmän, niin ei tässä voi jäädä jaarittelemaan liikoja! Paljon olisi vielä pohdittavaa menneestä vuodesta, mutta niin kuin sanonta menee ”Turha sitä liikaa vanhoja muistelee, kun tulevaisuutta pitää miettiä”! Näin me siis tehdään rakkaat!
Nyt siis vielä kerran oikein upean mahtavan onnellista Uutta vuotta 2016 kaikille! Nähdään ensi vuonna taas vielä upeimpina ihmisinä ja rakastakaamme toisiamme koko sydämmestä vielä enemmän kuin tänä vuonna <3!
Love & Peace,
Antti
