Oikein isolla kädellä päivää kaikille lukijoilleni!

Viikko vierähtää nopeasti ja on taas blogin paikka. Viimeksi paljastin teille uuden aluavaltaukseni, tai siis anteeksi kojraan tarkemmaksi, se mitä yritän valloittaa.

Olen postiivisesti yllättänyt, että palautteena ei ollut niin negatiivista ryöppyä mitä kuvittelin. Kiitän kovasti siis teitä kaikkia siitä, että ymmärrätte minua, ja tiedätte jokainen sen sanonnan, että ”Ei Roomaa päivässä rakennettu”.

Kovaa harjoittelua vaaditaan jotta päästään hyvän laulajan tasolle. Siihen minulla on erittäin hyvät auttavat ja osaavat taustajoukot opettajineen Heossa. Eli jos et ole vielä kuullut Heosta niin käy ihmeessä tutustumassa koulun tarjontaan. Siellä on paljon enemmänkin kuin pelkkää laulua tarjollaja päivälinjalta löytyy vaikka mitä linjoja. Käy tsekkaa mahdollisesti itsellesi ensi syksyksi opiskelupaikka TÄÄLTÄ suoraan Helsingin sydämmestä.

Viime blogissani lupasin kertoa hieman lisää omasta luokastani. Tosiaan minulla kävi erittäin hyvä flaksi sen suhteen ja ette usko tätä todeksi, mutta olen ainut mies meidän luokalla ;)! Eli kissanpäivät Kurhisen pojalla ja se jos mikä edesauttaa aina jaksamaan vaikeina hetkinä, kun ihanat naisluokkakaverit tulevat lohduttamaan olkapäälle ja sanomaan, että kaikki tulee olee hyvin, aah :)! On se opiskelu vaan niin samperin kivaa kun sen oivaltaa ;)!

Ja tosiaan parempia luokkakavereita ei voisi olla. Kaikki on omanlaisia persoonia,omalla taiteellisella vivahteella. On niin huikeeat kun on niin erilaisia värikkäitä persoonia yhdessä luokassa. Kaikilla on omat tavoitteensa. Muistan alkusyksystä kun koulu alkoi, miten mua ahisti olla koulussa kun en ennen ollut koskaan laulanut ja miten luokkalaiset vastaanottaa minut. Kaikki nämä epäilykset hälvenivät jo vähän ajan jälkeen ja tajusin, että meillä on huikee luokka täynnä ihmisiä joilla on suuri sydän. Oli helppo avata oman kaappinsa niin sanotusti ja kertoa mistä lähtökohdista sitä on alkanut.

Nyt ollaan yksi suuri perhe ja bilettämässäkin ollaan käyty pari kertaa. Itse ollut kyllä niillä reissuilla selvinpäin, ihan vaan varmuuden vuoksi tuntien itteni, kun jotenkin arastan sitä ajatusta, että sekoilee jotain omaluokkalaisten kanssa ja sit hävettää tulla kouluun :D! Vaikka ei se yhtään pahalta kuullosta jos vähän sekoiliskin kauniiden luokkatovereiden kanssa, mutta sitten opiskelu yhdessä voi olla hieman vaivalloista..on tässä elämässä koettu elämässä sitä sun toista, niin tietää mistä puhuu :D!

Ja Heolla on aina omia pippaloita pitkin vuotta järkätty ja nyt oli juuri viime torstaina Heon omat pikkujoulut. Pahoittelut siitä, että en ollut kuvia sieltä bileistä ottanut kun puhelimeni meni rikki. Ensi maanantaina meillä onkin sitten meidän luokan kanssa omat saunaillat Heossa luokkakavereidn ja opettajien kera. Katsotaan mitä siitä tulee, kun minä ainoana miehenä siellä kiipeän saunan lauteille tytteileiden kanssa :D! Eli meillä kyllä koulussa osataan myös rentoutua ja opiskelu tuntuu todella mieluistalta :).

Ja tosiaan nythän tämä ensimmäinen puolisko kouluvuodesta on tulossa päätökseen ja haluaisin ilmoittaa teille, että meillä on keikka ensi viikon torstaina 17.11 taas Maltaisessa Riekossa Kalliossa. Ensin sen piti olla koulun kappelissa, mutta tulikin tuplabuukkaus kappeliin ja me mennään Maltaiseen Riekkoon esiintyy. Paikka on sopivan kodikas ja mukava esiintyä, eli se missä viimeksikin esiinnyttiin. Kaikki olette tervetulleita kuuntelemaan meidän joulubiisejä. Eli kun joulu on ovella, niin teemana on tietysti joululaulut. Itse kun en niin paljoa ole joulubiisejä jammaillut aimmin, niin laulan vähän sinnepäin talvisen rakkausbiisin Yö yhtyeen ”Rakkaus on lumivalkoinen” ja toinen biisi onkin suuri sensaatio! Olen itse kirjoittanut sen!!! Kyllä, aivan oikein luitte! Minun kirjoittama biisi jonka nimi on ”Jäälyhty”. Itse en olisi kummiskaan pärjännyt kokonaan sen kanssa, koska en soita mitään instrumentteja, musapuoli jäi ulkoistettavaksi.  Minulle sävelsi melodian siihen lauluntekijälinjalta taitava säveltäjä nimeltä Noora, joka osaa kyllä hommansa.

Tosiaan omasta biisistä vielä sen verran avaan vielä, että miten se syntyi. Yleensähän sanotaan, että parhaat biisit syntyy aivan yllättäen,miettmättä liikaa. Näin myös minulle kävi. Eli viikko sitten perjantaina meillä oli yhteistunti lauluntekijöiden kanssa illasta kun omat tunnit laulajilta peruuntui ja vierailevana opettajana oli muuan nimeltä mainitsematon laulaja/lauluntekijä.  Tulin tunnille hieman myöhässä ja minulle jäi viimeinen aihe, eli opettaja sanoi näin” Teema on kaikille Talvilaulu ja sinulle jäi sana Jäälyhty”. Noh, sanoin shelvä ja siinä kauaa miettimättä rupesin rustaamaan sitä. En tiedä mikä minulla oli ja mistä ihmeestä sain jumalattoman runosielun sykkimään, mutta tavaraa paperille tuli tuutin täydeltä ihan kuin apteekin hyllyltä! Aikaa oli annettu alle puol tuntii. Itselläni oli myös kiire kaiken lisäksi Tallinnan laivaan, joka vielä edesauttoi mua ampumaan kovilla kuin Kalasnikov konsanaan, mutta silti yllätykseksi niin hyvällä lopputuloksella. Lopputulos oli kun opettaja katsoi ajan tullessa loppuun, että oho, siinähän on oikeesti tosi  hyvä talvilaulu, kunhan tekee rakenteet kunnollisiksi. Silloin tuli Noora tunnille, joka oli muakin enemmän myhässä ja opettaja kysyi osaako hän soittaa esim. kitaraa kun itse en osaa mitään instrumentteja soittaa valitettavsti ja voiko hän kenties säestää minun biisiä? Ja Noorahan sanoi tottakai ja  teki aivan huikean sävelllyksen sanoilleni, sekä auttoi rakenteet kuntoon, kiitos suuresti hänelle! Juuri ennen  lähtöäni,  Noora heitti vielä idean, että täähän niin hyvä biisi, että voisi soittaa koulun joulujuhlassa ensi viikolla ! Otin puoliläpällä sen ja sanoin, pistä talteen sanat, mä palaan ensi viikolla reissusta niin katsotaan. Kun palasin ja maanantaina olin koulun ruokalassa syömässä ja lauluntekjoiöden opettaja tuli luokseni sanomaan, että ”Kuulin että teitti hienon biisin Nooran kanssa ja se on muuten sillä lailla, että tehän esitätte sen Joulujuhlassa”! Mä olin sillei että” Aijaahas,shelvä,kivat paineet”. Noh, eli vähän yli viikko aikaa tehdä tästä oikeesti menevä biisi ja oppia myös laulaa sen ulkoo hyvin. On siin haastetta joo..

Kaikesta huolimatta vaikka aikaa on niin vähän, painetta niin silti voin sanoa, Ai että tuntuu hyvältä laulaa omaa biisiä :)!  Saatte sitten arvoida biisin myöhemmin itse onko se mistään kotoisiin, kun lataan sen teille keikan jälkeen seuraavssa blogissani videot ja  voittehan tulla paikan päällekkin itse kuuntelemaan.

Eli tosiaan ensi viikko on aikamoista haipakkaa tulossa keikkojen suhteen, sekä myös muutenkin, kun on muutamalla kaverilla syndet tulossa loppuviikosta yms. Huh.

Ja ai niin, melkein unohdin kertoa yksi tärkeimpiä asioita tässä kun innostuin niin paljon taas kertoo koulusta ja laulamisesta. Tosiaan kävin viikko sitten viikonloppuna pienellä roadtripilla jonka pääteasema oli Pietari ja mun ihanan rakkaan siskonpojan Timurin ristiäiset. Eli sieltä koulusta kun lähdin kiirellä Tallinnan laivaan, niin olin menossa serkkuni Antonin luo, joka oli myös menossa Pietariin siskonpojan ristiäisiin. Anton siis asuu Tallinnassa. Päätettiin mennä hänen kyydilä ja samalla jutella kaikesta matkan aikana kun vähää aikaan ei oltu nähty.

Sieltä sitten Ivangorodista napattiin rakas mummimme ja eiku Pietariin. Oihan se aikamoinen tapahtuma. En itse muistanut kunnolla miten menee ortodoksinen ristiäinen kun siitä on aikaa kun  minut ristittiin. Minuhtan ristittiin siten, että vasta 12 vuotiaana uudestaan Petrkoissa mummoni pakotti minut kirkkoon. Se oli minusta kauhea tapahtuma :D! Siellä oli rivissä monta lasta jota pappi kastoi ja kun tuli minun kohdalle ja kysyi,”Mikä sinun nimesi lapseni on” niin vastasin ”Antti” Pappi tuohahti kovaan ja sanoi,”Hyvä lapsi, ei smmoista nimeä ole meidän slaavilaisortodksisessa kirkossa”! Mummoni oli vieressä ja sanoi papille, että ristitään hänet ”Andreiksi” ja kun kuulin sen, huusin en varmaan ole mikään Andrei, olen Antti ja sillä sipuli :D! Siinä sitten saatiin aikamoinen soppa aikaan ja minut sitten melkein väkisin kastettiin Andreiksi. Eli jos menen kirkkoon niin olen jumalalle Andrei nimellä. Nyt vanhempana olen tyytytnyt kohtalooni, mutta silloin niin vallankumouksellisena nuorena se oli vaikea sulattaa ja en kanatanut edes ristiäni sen takia :D! Ja alunperin kun synnyin, minut risti yksi joku noita Rimskojen pikkukylässä, siihen aikaan Neuvostoliitossa oli aika suosittua viedä noidille lapsen kastettavaksi. Myöhemmin kun Neuvostoliitto hajosi, kirrko vapautui, alkoi ihmset taas uskomaan enemmän jumalaan ja käymään kirkossa vapaammin.

Tässä alla hieman linkkiä muutamaan lyhyeeseen videoon ja kuvaan siskon pojan ristiäisistä.

https://www.instagram.com/p/-9AN_3y1gw/?taken-by=anttikurhinen

https://www.instagram.com/p/-8o9Hky1j5/?taken-by=anttikurhinen

https://www.instagram.com/p/-9Z0GbS1rP/?taken-by=anttikurhinen

https://www.instagram.com/p/_AxLdrS1lg/?taken-by=anttikurhinen

https://www.instagram.com/p/_DHFt-y1uA/?taken-by=anttikurhinen

Eli kolmen päivän sisään tuli kyllä rampattua mukavasti Suomen,Viron ja Venäjän välillä ja vielä flunssasena. Flunssasta vielä sen verran pakko kertoa yhden pienen tarinanen mikä tapahtui mulle eilen Herttoniemen terveyskeskuksessa. Päivitinkin saman asian eilen facebookkiin, joka herätti mielipiteitä suuntaan ja toiseen, eli laitetaas teillekkin tänne saman. Voitte vertailla, onko teille sattunut mitään vastaavaa joskus kunnallisissa terveyspalveluissa?

Eli Koko viikon oli arastanut sydäntä ja viime viikon kun olin kipee kävin reenaa vähän salil. Tuli sitten kauhea ajatus mieleen, että ei kai vaan sydänlihastulehdus!!? Tututkin jankutti että perkele jätkä mee lääkärii älä leiki!!! Noh, päätin olla olematta itse itselleni lääkäri ja soitin sitten aamulla Herttoniemen terveysasemalle. Soitin klo 8.15. Takaisinsoittopalvelusta soitettiin klo 9.30. Odotin vaivaiset tunnin ja 15 min puhelimen äärellä siis. Hoitajalta pienen keskustelun jälkeen sain käskyn tulla päiväpoliklinikkajonoon tunnin sisään. Tulin klo 10.15 ja sen jälkeen sitten istuttiinkin klo 13 asti odottelemas. En ollut ainoo kellä hermot tiukilla, että mikä hemmetis kestää melkein kolme tuntia??! Pääsin sydänfilmii ja siis klo 13 ja sen jälkeen käskettiin odottaa lisää ennen kuin lääkäri ottaa vastaan. Lääkäri otti sitten vastaan klo 14 ja me juttelimme tasan muutaman minuutin, kun hän sanoi minulle ” Ei täs mitään poikkeavaa, ainoastaan vasemmassa sydänkammiossa EKP(tai mikä lie en tajunnut hänen koodikieltä) on liikakasvua, mut ei huolta, ei se oo hirvee vakavaa”! Siis Täh mitäh? Hämmentyneenä en osannut vastat kuin ”Ahaa, joo, aivan”, ja sit lääkäri sanoikin, että hänel on pikkujoulut alkaa, pitäis tästä lähtee. Noh, mähän sitten lähdin ja mietin kävellessäni että mitä jos tapahtui ja miks mä istuin tuol 3 puol tuntii??! Noh pelastus tuli kuin tilauksesta. Lääkäri soitti perään hätääntyneenä kun olin jo metrossa että ”Hei, sori sori katoin väärin ei sul oo mitään liikakasvua, unohda koko juttu ja morjes hyvää viikonloppua” !

Oikein mahtavaa viikonloppua kaikille!

Antti