Hip hei nyy hoilataan arvon lukijat,

Olisi taas blogin paikka ja nyt tällä kertaa meinaan kertoa jotain todella huikeeta teille!

Viime blogit ovat enemmän painottuneet globaaleihin yhteiskuntaongelmiin, politiikkaan ja muihin arkoihin aiheisiin. Tälle kertaa mistään noista en puhu vaan vihdoin paljastan teille sen, mistä olen ollut ihan hissun kissun.

Olen ollut siitä hissun kissun, koska en osannut alkuun sanoa itsekkään, että onko musta siihen ja mitä tuleman pitää. Joskus ennen aina hölötin kaiken mitä minulla on tulossa, ennen kuin edes mitään olin aloittanut ja lopputulos on ollut yleensä sitten aika katastrofaalinen :D. Tällä kertaa sitä virhettä en suonut vaan annoin itselleni aikaa kokeilla asiaa, perehtyä tarkemmin tämän alan saloihin ja katsoa onko musta ylipäätään tähän alaan. Noh, nyt muutaman kuukauden päästä oman ja ympärillä olevien mukaan musta on siihen! Ja paljon sen eteen olen tehnytkin töitä!

Noh, mitäpä tässä enää pidätellä teitä jännityksessä, kerron nyt sen..Olen aloittanut syksyllä Helsingin Kalliossa sijaitsevassa oppilaitoksessa nimeltä HEO, niin laulajalinjalla opinnot! Kyllä, luitte aivan oikein, laulajalinjalla! No nyt teille tulee varmaan taas ekana mieleen, että ”voi että mihin sä taas Kurhinen oot ittes työntänyt, miks et vaa tee normijuttuja?”. Yhdeltä kantilta ymmärrän teitä, koska olenhan tosiaan kokeillut tässä elämäni aikana  aivan kaikkea ja siitä olen teillekkin tiedottanut aina hyvin vahvasti joka median ja tuutin kautta. Moni asia onkin mennyt läskiksi ja tämän takia varmaan nytkin röhötätte siellä sohvan päässä, että ”Noh, päästäänpä taas ainakin nauramaan tolle Kurhiselle”.  Tuohon voin sanoa vaan, että kyllä, nauru on sallittua, naurakaa vaan, alku on todella vaikeeta ja itsekkin olen nauranut itelleni todella paljon tämän asian suhteen. Mikään ei tuu helpolla ja ymmärrän että vahingonilo on parasta iloa, jotenka ei muuta kuin nauttimaan vaan alutaipaleen mokailusta 😉 :D! Noh, kummiskin kaikesta huolimatta minusta on kaikkein tärkeintä on se että haluaa oppia jotain uutta ja on valmis panostamaan siihen! Sen olen tehnyt ja ylittänyt monesti itseni!

Yhden asian ainakin heti alkuun haluan sanoa teille, että tämä on minulle alkuun uusi miellyttävä harrastus eikä tarkoita sitä, että nyt musta heti tulee ammattilaulaja ja rupeen tienaamaan sillä. Ei todellakaan, siihen pisteeseen on vielä todella pitkä pitkä matka. Ja kyllä minä normiduunijuttuja sen lisäksi teen, eikä tämä myöskään tarkoita että olen heti tässä ekana levyttämässä tai juoksemmassa Idolsiin tai muuhun laulukilpailuun. Ei, tämä on minulle jotain aivan uutta, mutta samalla sitä vanhaa, se mistä olen aina digannut, eli taidealaa! Laulaminen on yksi taidelalan suuntauksista ja halusin kokeilla sitä, mitä tämä on, onko musta siihen, löytyykö yhtään ääntä, miten sitä ääntä käytetään yms yms. Olenhan vuosikaudet ollut erilaisissa tv ohjelmissa, radio-ohjelmissa, ties missä projekteissa. Nyt päätin kokeilla oppia laulun saloja. Ei kai siinä nyt mitään pahaa ole? Ja niin kuin yksi kuuluisa brittiläinen näyttelijä sanoikin yhdessä haastattelussa, että ”vaikka olen nyt jo 88 vuotias niin silti pidän kiinni siitä perinteestä mistä olen nuoresta lähtien pitänyt, että joka päivä opin edes yhden uuden asian”. Mys minä yritän pitää tuosta motosta kiinni ja tämä on yksi syy miks lähdin oppimaan tätä uutta alaa.

Nyt kun olen tuolla koulussa ollut muutaman kuukauden, niin voin kyllä sanoa sen, että matka on ollut todella mielenkiintoinen, äärettömän rankka minulle, mutta samalla valtavan antoisa, etten vaihtais mistään hinnasta tätä kokemusta!

Tähän vielä pitää kyllä laitta todella isot kiitokset Helsingin Evankeliselle Opistolle ja sen henkilökunnalle! Aivan huippupaikka, joka ei katso sinun lähtökohtia, mistä tulet ja millä tasolla tulet, vaan ottaa sinut juuri semmoisena kuin olet ja yrittää auttaa sekä opettaa sinua juuri niin paljon kuin vain pystyy! Ei voi muuta sanoa kuin iso kiitos tähän mennessä koululle ja sen opettajille! Aluksi kun tulin sinne, vieroksuin ajatusta että pitäisi laulaa yleisölle, koska aikaisemmin en ollut laulanut kuin aivan jäätävässä tuiterissa karaokebaarissa, ja silloinkin ihme örinää päästelin :D. Meidän opettajien asenne ratkaisi tosi paljon sitä, että jatkaako sitä vai pelästyykö alkumetreillä kovan kritiikin jälkeen.

Nyt ollaan siinä pisteessä, että ollaan aivan nollista kehitetty sille tasolle, että uskalsin jopa esiintyä bändin kanssa yleisölle huhhuh! Tästä teille lataankin tähän blogiin kaksi videota, jossa esiinnyn siis livenä ravintola Maltaisessa Riekossa Helsingissä Kalliossa 26.11.

Ja muistakaa nyt kummiskin sen vielä kerran, kun katsotte ja arvioitte minun esitystä, että en ollut ennen koskaan laulanut, kerran vaan räpännyt yhden biisin ja sekin puoliläpällä.  Ja oli miten oli, vaikka esitys ei ole mitenkään maarittelevaa ja kaukana hyvästä laulusta vielä, niin silti olen todella ylepä itsestäni, että olen saanut itseni tähän pisteeseen kolmessa kuukaudessa ja rohkenin esiityä vieraan yleisön edessä!

Tässä alla nyt on minun esittämä biisi. Eli sen on Samuli Edelmanin versio Apulanan alkuperäisestä biisistä ”teit meistä kauniin”. 

Teit meistä kauniin, Cover Antti Kurhinen

Biisistä sen vielä, että aivan upea biisi jo Apulannan ajoilta. Muistan kun pienenä pomin sen tahdissa ala-asteella ja kävin katsomassa heidän esitystä Heinolassa jyrää festareilla, kun itse kasvoin nuoruuden siis Sysmässä, joka on Heinolan naapurikunta. Diggasin pirusti silloin Apulantaa ja sitten kun kuulin nyt vanhempana Samulin kevyemmän pop version Vain Elämää tv ohjelmassa, rakastuin heti siihen! Tämän takia valinta oli helppo tehdä  sen suhteen mitä harjoittelen keikalle. 

Tämä toinen biisi onkin sitten enemmän henkilökohtainen. Kerronkin siitä lyhyesti videossa yleisölle. Eli tämä biisi on Venäläinen biisi. Syy miksi valitsin sen on se, että tosiaan olen kaksikielinen, äitini on Venäläinen ja hän on rakastanut tätä biisiä. Ja ei pelkästään mun äiti, vaan koko Venäjä rakastaa tätä upee kansanbiisiä. Siihen voi samaistua ihan kuka vaan tavallinen ihminen ja tämän takia se tekeekin siitä niin upean!

Plot( Suomeksi ”lautta”) alkuperäinen laulaja Juri Loza 

Eli tästä biisistä vielä sen verran että kyllä jännitti eniten, koska onhan se silti erilaista esittää täydelle ravintolalle kielellä, millä melkein kukaan ei ymmärrä ja vieläpä tämmöisessä poliittisessa ilmapiirissä :D. Se meni kummiskin erittäin hyvin mielestäni ja yleisö otti todella hyvin vastaan minut, sekä vielä kannustivatkin hyvin! Iso suurkiitos siitä yleisölle, olitte mahtavia!

Ja vielä loppuun pitää sanoa kokonaisuudessaan keikasta, että kaikki meidän luokalla oli todella mahtavia ja huomaa sen, että kaikki on treenannut tosi kovaa! Muutenkin meidän luokka on ihan huippu ja siitä sitten kerron lisää ensi blogissa, mutta nyt jätän teidän nauttimaan minun mahtavista lauluesityksistä 😉 :D!

Ps. Ja mielelläni siis kuulen rakentavaa palautetta kaikilta, eli rohkeasti vaan kommentoimaan minulle esityksiäni! En suutu arvostelusta ja kritiikistä, päinvastoin toivon että saan siitä apua ja opin olemaan parempi. Kiitos etukäteen kaikille ja muutenkin kiitos kaikile lukjoille, jotka on löytäneet minun blogini. 

Nyt vihdoin olen taas löytänyt oman sisäisen inspiraation bloggaukselle. Ehkä tämä minun uusi harrastus on saanut minussa uudet tuulet puhalatamaan ja energiat uudelle tasolle :). 

Nyt oikein mahtavaa loppuviikkoa kakille ja palataan astioille taas ensi viikolla!

Antti