Raikkaat syysterveiset teille kaikille rakkaat lukijat!
On ilo ja kunnia ilmoittaa teille, että olen palannut kirjoittelemaan taas blogia aiheesta kuin aiheesta. Viimeksi lupasin itselleni ja teille sen, että en kirjoita ennen kuin on taas aihetta kirjoittaa ja fiilis on sen mukainen. No nyt ollaan pidetty taukoa jo melkein vuoden bloggaamisesta, jos ei nyt oteta huomioon muutamia tuhrhanpäivisiä uutispostauksia mun vanhassa blogissani.
Paljon on muuttunut tämän aikana, kun olen ollut pois tästä ihanasta bloggauksen maailmasta ja itsekkin olen muuttunut aika lailla. Yhden asian silti voin teille luvata, mikä ei ole muuttunut on se, että vanha kunnon härski huumorintajuinen Antti elää silti sisälläni, jotenka pelkillä ruoka/saliblogeilla en teitä tule kiusaamaan.Tulen aivan varmasti kirjoittamaan maailmassa tapahtuvista kipeimmästäkin asioista. Syvällistäkin asiaa tulette lukemaan. Ja senkin voin luvata, että tulen mielelläni ottamaan kaikenlaisen palautteen vastaan blogin sisällöstä, jotenka minulle voi rohkeasti kirjoittaa omaa palautetta. Myöskin jos jokin oma asia askarruttaa ja haluat kuulla minun mielipiteen siihen, niin pyydän rohkeasti vaan ottamaan yhteyttä. No nyt sitten itse blogiin.
Teillä on varmaan ensimmäisenä mielessä, että ”no mitäs sulle Antti kuuluu kun ei ole niin useasti enää näkynyt vilkkumassa kohuotsikoissa ja miksi näin”?
No siis vakiovastaus kaikilla on yleensä ” Hyvää kuuluu”, mutta olen ottanut nykypäivänä etäisyyttää tuonlaiseen vastaukseen. Eihän se pidä paikkaansa kun vastaat niin! Meille kaikile kuuluu hyvää ja pahaa, jollakin toista enemmän kuin toista. Jotenkin se on van teennäistä vastata toisilleeen, että hyvää kuuluu ja hymyillä kuin mitään ei olisi elämässä suistunut raiteilta. Tylsää, aivan tylsää. Monien ihmetykseksi nykyään vastaankin kun minulta kysytään, että mitä kuuluu, niin ”Aivan perseestä, mutta valoa näkyy kyllä tunnelin päässä”. Keskustelun kulku muuttuu aivan samantien ja herätän vastapuolen kiinnostuksen välittömästi, että ”Noh, mitä on tapahtunut”? Ja vaikka mitään ei olisi tapahtunut niin järkkyä, vastapuolella on tämän vastauksen jälkeen itsekkin helpompi kertoa totuuden mitä oikeesti kuuluu ja kertoa ne pahatkin asiat elämästään. Näin siis pääsemme totuudenmukaisesti pureutumaan mitä meille kuuluu ja käymään rakentavan dialogin. Eli tässä haluan samalla vastata teillekkin nyt, että ”Jos ei nyt kokonaan perseestä, niin ainakin puol päätä siellä käy aina välillä”! Kysytte ai mites nyt sillei? No koska olen semmoinen ihminen luonteeltani, että en osaa antaa asioiden vaan voi olla liian hyvin ja osaan kyllä tehdä asian kuin asian niin että se menee päin persettä, jos vain haluan grinhymiö! Tässä tulee varmaan se yksi osa semmoista luonteenpiirrettäni minussa, jota rakastan ja vihaan yli kaiken! En vain osaa elää kokonaan rauhassa, täysin normaalisti, tasapaksusti, niin kuin suurin osa kansasta elää. Tämä luonteenpiirre onkin sitä osaa niin sanottua ”taiteilijasieluani”. Niin kuin tiedätte, taiteilijan elämä on aina joka päivään heittäytymistä koko sydämmellä, riskeistä ja seurauksista viis. Tätä se on minullakin ja rakastankin sitä jännitystä, että mitäs nyt sitten tapahtuu tämän jälkeen?
Sitten on taas on toinen luonteenpiirre, mikä kamppailee taitelijasieluani vastaan. Tämä piirre on järki ja viisaus. Ruvetaan miettimään kaikkia siirtoja,mitä niistä seuraa,mitä kannattaa mitä ei, mittaa ensin seitsemän kertaa ja leikkaa yhden kerran eikä toisinpäin. Nämä kaksi luonteenpiirrettä ei kyllä anna minun elää rauhassa ja tämän takia teenkin välillä todella radikaaleja päätöksiä,otan riskejä ja toisaalta taas sitten kun pitäisi ottaa riski niin tulee järki ja viisaus sanoen ”Ei”!
Nuorempana annoin noille kahdelle luonteenpiirteelle liian jyrkät toimintaperiaatteet temmeltää. Vois verrata tohtori Jekyll/Hyde. Toinen laitetaan vankilaan istuu ja toinen saa tehdä pahojaan, sitten vaihtuu osa ja toinen istuu vankilassa. Nykyään vanhempana ymmärsin, että ne on osa minun kokonaisuutta, eikä se toimi yhtään jos ne ei tee yhteistyötä yhdessä. Tulee liikaa haittaa ja toinen ei kerkee korjata toisen tuhoja. Nykyään olen totutellut heidän olemaan yhdessä, keskustelemaan keskenään, paiskaamaan kättä, tekemään sopimuksen. Ja rankan vuosien koulutusjakson jälkeen he ovat vihdoin alkaneet toimia yhteistyössä. Eli Jospa tämä yhtään avasi teille teidän kysymykseen mitä minulle kuuluu ja miksi en ole enää koko ajan kohuotsikoissa tai miksi en kirjoittanut blogia pitkään aikaan yms? Ymmärrän tietty sen myös, että joku saattaa tämän kaiken jälkeen kysyä, että ”mitä hittoa sä just niinku kirjoitit,etkö voi vaan vastata yksinkertaisesti mitä sulle kuuluu”? Ja siihen vastaan, EN, en voi, koska yksinkertaisuus ei korista, varsinkaan minua!
Tai no, okei, seuraavassa blogissani tulen pureutumaan tarkemmin mitä olen puuhannut tämän vuoden alusta tähän hetkeen. Ainoastaan tietyt yksityisasiat jäävät kummiskin nykyään mun omaan tietoon, koska olen vuosien mittaan oppinut kantapään kautta, että koko vaatekomeroa koinsymien kalsareiden kera ei kannata raottaa koko kansalle, koska sinne hykätään aika nopeasti tuhoamaan myös kaiken ehjän mikä siellä komerossa on.
Nyt on pakko toivottaa teille oikein hyvää syypäivän jatkoa ja äkkiä valmistautua kouluiltaan. Kyllä, kuulitta oikein, käyn iltakoulua, mutta siitäkin kerrotaan sitten seuraavissa blogeissa.
Ai niin, meinas unohtua, Halloween on tänä viikonloppuna! Mietin kauan, että laitanko jotain pukua/maalausta itselleni, mutta nyt sitten en nyt teekkään niin pistäkäähän itsenne kauhu-kuosiin ja tulkaa pelottelemaan kaupungilla jos törmäillään 😉 !
Palaillaan,
Antti
